.

Sydämeni hakkaa ja kämmeneni hikoavat. Ilma on raskasta hengittää. Kuin pölyhiukkasia. En tiedä mitä pakenen, mutta en kykene pysähtymnään. Ryntäilen sokkelossa vailla päämäärää ja kimpoilen käytävästä toiseen. Jalkani tuntuvat puuroutuvan ja en enää hahmota maailmaa ympärilläni. Käytävillä kaikuu askeleeni ja äänet sekoittuvat keskenään. Pakokauhu tuntuu vaanivan selkääni. Mikä tahansa minua jahtaakaan en tahdo kohdata sitä. Kavahdan huimaavaa tunnetta joka valtaa kaikki ajatukseni. Keskittymiseni herpaantuu ja turrat jalkani takkuuntuvat. Putoan kipeästi kylmälle kivilattialle kyynärpäät edellä. Paniikki kasvaa salamana ja käännähdän äkkiä ympäri. En kuitenkaan ehdi nousta ylös kun pakenemani olento ilmestyy nurkan takaa ja tuntuu katsovan suoraan lävitseni mustilla silmillä joita on vaikea hahmottaa pimeässä. Painan silmäni kiinni ja tunnen sydämeni hakkaavan polviani vasten. Sitten kaikki pimenee. Kun seuraavan kerran olen tajuissani huomaan herääväni omasta sängystäni. Räväytän silmäni auki ja näen mustan olennon livahtavan ovesta ulos.